Ajankohtaista

Kuntien digitalisaatio kaipaa rahallista ja innovatiivista tukea

08.02.

Kuntaliiton viime vuonna tekemästä kuntien tietotekniikkakartoituksesta löytyy muutama kiinnostava yksityiskohta. Niistä ehkä eniten kummastusta herättää se, että vaikka digitalisaatio sisältyy kuntien strategiaan, sitä ja sen laatua tai kehittymistä ei lainkaan mitata kunnissa. Miksi tehdä tavoitteita, joiden toteutumista ei voida tai haluta seurata? Kartoituksen mukaan digitalisaation toteuttamiseen tarvitaan yhteistyötä, esimerkkejä ja rahaa.

 

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että kokonaisarkkitehtuuri ja siihen liittyvät projektit ja työtehtävät koetaan pakkopullaksi. Sen tuottamia hyötyjä näyttää olevan vaikea konkretisoida, koska nykytilan kuvaus, hallintamallin kehittäminen ja viivästynyt sote-uudistus luovat ristiriitaisia tavoitteita. Onko VM luonut julkisen hallinnon organisaatioiden ja palveluiden yhteentoimivuuden parantamiseen työkalun, joka ei toimi tai jota ei osata käyttää?

 

Kuntien digitalisaation tavoitteet ja teknologiset mahdollisuudet tuntuvat toisaalta melko korkealentoisilta (3D, IoT, dronet, pelillistäminen) ja toistaiseksi kapea-alaisesti sovellettavilta. Mihin kuntien kannattaa digitalisaatiossa panostaa, kun otetaan huomioon kuntien palvelujakauma ja se, että digitalisoinnin mahdollistavat perusasiat voivat olla retuperällä? Ulkopuolisen sivustakatsojan silmin tuntuu joskus siltä, että keskitytään mielummin pienten yksityiskohtien viilaukseen sen sijaan, että käytäisiin rohkeasti kankeiden prosessien purkuun ja perustekniikan uudistamiseen. Ovatko kuntien päättäjät ja strategioiden tekijät liian kaukana käytännön työstä, vai painavatko vanhat sopimukset ja sitoumukset liikaa vaakakupissa?

 

Valtiovaltakin on vaikeuttanut kuntien digitalisaation kehittämistä käynnistämällä yhtäaikaisesti useita asiaan liittyviä hankkeita. Miten kunnat pystyvät viemään eteenpäin kuntatieto-ohjelmaa, verkkolaskudirektiiviä, saavutettavuusdirektiiviä, tietosuoja-asetusta jne. samalla, kun pelkästään jo tulevaisuuden kuntarakenne huojuu epävarmasti eduskunnan ruuhkautuneessa sote-uudistuksen lainsäädäntösumassa? Ulkopuolisen sivustakatsojan lienee turha tässä tilanteessa ottaa esille resurssien puutetta, valtionosuuksien kutistumista, yhteistyöhalukkuuden poliittisia umpikujia puhumattakaan edessä olevista eduskuntavaaleista. Vaikeata ennustaa, onko uudistuvalla ja mahdollisesti nuorentuvalla eduskunnalla lääkkeitä uusien suuntien näyttämiselle?

Takaisin tiedotteisiin